Paska bakteeri

Sairastun ja sairastan tosi harvoin, mutta ilmeisesti mulla on Aku Ankan tuurit.
Nuorempaa lasta imettäessäni podin yhteensä 5 rintatulehdusta puolen vuoden aikana. Söin vaivaan viisi Kefexin -antibioottikuuria. Jo sana saa minut nykyään yökkäämään, tuntuu ettei pahemman makuista lääkettä voi ollakaan. Edellisestä  antibioottikuurista oli kuitenkin jo se neljä vuotta, kunnes tänä vuonna elokuussa sain sitkeimmän flunssan mitä mulla ollut koskaan. Kuumetta oli vain yhtenä  päivänä, noin 39 astetta. Se laski siis nopeasti, mutta sitkeääkin sitkeämpi flunssa jäi päälle. Sitä kesti 3 viikkoa ja räkää riitti. Nenästä tuli veristä limaa joka haisi aivan mädälle. Aavistelin, että elämäni ensimmäinen poskiontelontulehdus vissiin. Flunssa vei ruokahalunkin ja laihduin kolmisen kiloa, siis 48-kiloiseksi.
Kävin lopulta lääkärissä, kun päänsärkykin alkoi vaivata ja silmiäkin särki, sen lisäksi että kaulanjuuressa jotkut imusolmukkeet tai vastaavat pistelivät julmetusti. CRP oli hippasen koholla, muistaakseni 12 ja poskionteloissa oli mätää. Sain antibioottikuurin (Amoxin Comp) 10pv, menin reseptin kanssa apteekkiin, ostin suosituksen mukaisesti kuurin kylkiäisiksi maitohappobakteereja ja lähdin kotiin tyytyväisenä, näillä varmasti paranee.
Ja paranihan niillä! Parissa päivässä kaikki poskiontelo-oireet olivat poissa ja ylimääräiset räät katosivat nenästä. Porskutin taas menemään. Enpä arvannut minkä riesan saisin antibioottikuurista.
Seuraavana päivänä kuurin loppumisen jälkeen suoli alkoi toimia vähän arvaamattomasti. Oli löysää ja tuli miten sattui. Seuraavana päivänä oli löysempää ja kauppareissullakin piti etsiä vessa. Tuli vähän vertakin. Etsin tietoa antibioottiripulista ja ajattelin, että vatsa on nyt ottanut itseensä, ja suolisto vaatii vähän aikaa toipuakseen. No niin tuntuu vaativan! Seuraava viikko meni pöntöllä istuessa. Laihduin kilon, eli tässä vaiheessa painoin 47 kiloa. Lapsia en yhtenä aamuna saanut vietyä hoitoon, koska en päässyt pois vessasta. Vessareissuilla saattoi mennä suunnilleen tunteja yhteen menoon, sitten sai olla muutaman tunnin rauhassa, ja syödä, kunnes sama rumba taas alkoi. En ymmärrä miten kestin tuon viikon. Aloin epäillä ettei vaivani ollutkaan ihan tavallinen antibioottiripuli, vaan vähän ankarampi versio. Seuraavalla viikolla maanantain ripuloin todella paljon, ja en taaskaan saanut lapsia vietyä hoitoon. Iltapäivä oli parempi, mutta illalla se alkoi taas uudestaan. Sitkeänä kestin vielä tiistain, mutta tiistai-iltana sain tarpeekseni ja lähdin päivystykseen. Päivystävä lääkäri osasi epäillä samaa kuin minäkin, antibioottikuurin jälkeistä Clostridium Difficile -infektiota, ja hoidoksi sain Flagyl-nimisen antibiootin (metronidatsolia). Seuraavana päivänä toimitin ulostenäytteen, josta löytyi runsaasti Clostridium Difficile -bakteerin toksiineja.
Uusi antibiootti helpotti oireita, mutta ripuli ei ottanut loppuakseen. Söin samalla myös probioottia (Precosa), mutta se tuntui aiheuttavan ummetusta. Otin sitä siis niin vähän kuin mahdollista. Flagylia söin 10 päivää, mutta ripuli jatkui sen kuurin jälkeen rauhallisempana kuin aikaisemmin mutta kuitenkin pikkuhiljaa paheten. Vertakin alkoi taas ilmestyä. Niinpä vajaa viikko kuurista hakeuduin omaan terveyskeskukseeni ja sain toisen 10pv kuurin metronidatsolia, tällä kertaa lääkettä nimeltä Trikozol. Tässä vaiheessa olin laihtunut taas sen ja vähän ylikin, mitä olin kerennyt jo saada takaisin, eli painoin 46 kiloa. Samalla sain ohjeen, että mikäli oireet senkin jälkeen jatkuvat, voin käydä viemässä uuden ulostenäytteen, ja mikäli siitä löytyy vielä bakteeria, niin saisin tujumman antibiootin seuraavaksi. Viimeinen vaihe on ulosteensiirto, mikäli bakteeri ei muuten asetu.

Söin kiltisti Trikozolini, Precosaa välillä nauttien, mutta edelleen niin vähän kuin mahdollista. Isomummun synttäritkin välissä juhlittiin, olin mukana järjestämässä niitä. 5 päivää kuurin loppumisen jälkeen vain oireet palasivat taas, tällä kertaa rajumpina. Yöllä nukuin huonosti ja selkääni särki. Aamulla ensimmäiseksi menin vessaan ja ripuli alkoi. Sitä kesti neljä tuntia. Ulos tuli kaikki mitä nyt vain voi ulos tulla. Sen jälkeen alkoi nousta kuume, sitä oli illalla korkeimmillaan 38,25 astetta. Iltapäivän vain nukuin ja illan nuokuin hirveässä päänsäryssä. Yritin vähän juoda. En ollut syönyt mitään. Sunnuntaiaamuna kävin vaa'alla. Olin edellispäivänä laihtunut 3 kiloa! Niin raju voi Clostridium-ripuli olla! Sunnuntaina ripuli jatkui vaan ei niin rajuna, otin Precosaa ja menin illaksi töihin. Maanantaiaamuna soitin terveyskeskukseen ja kysyin saisinko tähän jonkun lääkkeen, etten ihan laihtuisi kokonaan. Painoin siis 45 kiloa. Piti käydä viemässä uusi ulostenäyte ja otettiin CRP. Se oli onneksi vain 26, jos olisi ollut korkeampi, olisin joutunut ainakin käymään keskussairaalassa. Lääkäri määräsi nyt Vancomycinia, mikä on kallis ja tehokas antibiootti. Sain sitä 7pv kuurin. Apteekista sanottiin, ettei sitä ole tähän kaupunkiin tilattu kuin kerran aikaisemmin. Viikon kuuri maksoi KELA-korvauksen jälkeen 85 euroa.

Vancomycin-kuurin aikana olen voinut hyvin. Kuuri loppui toissapäivänä. Elän taas välivaihetta ja toivon, etteivät oireeni palaa. Mikäli palaavat, hoitona pitäisi olla ulosteensiirto. Ensin uusi kuuri kallista Vancomycinia ja ulosteensiirto heti sen loputtua. Vähän pelottaa, millaisin oirein se palaa, jos palaa, koska jokainen uusiminen tuntuu olevan edellistä rajumpi.

Saa toki pitää peukkuja, ettei se palaa enää!

Kerronpa vielä tässä teille mitä ei kannata tehdä.

Ei nimittäin kannata lyödä varvasta talousjakkaraan. Varvas ei tykkää.

Joulumieli iskee joskus ennen aikojaan

...ja kynttiläin loisteessa tekee joulumieli taikojaan,
kuten vaikkapa runon siivin.