torstai 30. lokakuuta 2014

Pientä pohdintaa ystävyydestä

Olen masennukseen taipuvainen ihminen, kuten varmaan aika moni muukin suomalainen.
Jokasyksyinen pimeys rasittaa pääkoppaa.
Toisinaan yritän luoda siitä jotain positiivista, vaikka se onkin vaikeaa. Pimeyttä on vain niin vaikea kestää. Valoisaa aikaa on niin vähän, ettei siitä kerkeä piristyä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti